lauantai 23. toukokuuta 2015

There's nothing that I wouldn't do

Heipä hei pitkästä aikaa!

Pääsykokeet oli ja meni, mutta niistä en halua sanoa enempää. Toisaalta tuntui helpolta, toisaalta epätoivo iski, aika loppui ja pyysin Petralta lupaa itkeä vain peiton alla loppupäivän. No, plans change, keli huusi jätskille menoa, joten lähdettiin keskustaan Hannan kanssa. Jäätelöä en koko iltana saanut, mutta ihanaa Lasipalatsin kahvia, budjetin ylittävää shoppailua, terassikauden avaaminen sekä illanviettoa Jonesissa. Kauhean myöhään ei sopinut venyttää, sillä torstaina menin pitkästä aikaa töihin. Uudet työkaverit vaikuttavat mukavilta, ja vanhojen kanssa sujuu yhtä kivasti kuin vuosi sitten. Ihan kiva lomanaloitus siis, hyvin on saanut nollailtua ajatuksia kaikista kouluasioista töiden ja illanviettojen avulla, eikä yhtään tunnu siltä, että koe olisi ollut vain muutama päivä sitten. Mullahan kroppa on reagoinut stressiin aika selvästi, viime viikolta kolme päivää kului sängyn pohjalla flunssan kourissa, tänään olin ihan horkassa töissä, kotiin tulin kuumeisen oloisena ja nukuin reilut pari tuntia aivan taju kankaalla. Liika henkinen ja fyysinen väsymys nyt vain on liikaa. Veikkaisin että tämän päivän kipuilut johtuivatkin suoraan siitä, toivottavasti, jotta ensi viikon suunnitelmat eivät menisi aivan plörinäksi. Ensi viikolle onkin suunniteltuna kaikkea kivaa. Se menee täysin lomaillessa, käydään Tukholmassa ja loppuviikoksi menen äidin hoiviin Putaalle. 



Kummoisempia kesäsuunnitelmia mulla ei ole, yritän käydä ainakin toistamiseenkin Oulussa ja olen töissä. Viime kesästä poiketen, aion kuitenkin myös nauttia terasseista, osallistua kaljakelluntaan, uida, syödä jätskiä, elää. Sillä sanottakoon, vaikka unet on jääneet vähemmälle viime päivinä, olen tuntenut olevani enemmän elossa kuin aikoihin. 



Olen vähän miettinyt tätä blogin kohtaloa, sillä tuntuu, ettei mulla riitä sanoja tänne. Välillä tulee kasapäin postausideoita, mutta toteutus jää sitten ajatuksen tasolle tai asiaa ei ollutkaan tarpeeksi. Miksikään muotibloggariksi musta ei ole, eikä sinällään kiinnostakaan, mutta ei tälle ole oikein mitään suuntaa. Vähän aikaa sitten tein valokuvausblogin, Värinän, minkä avulla pyrin aktivoitumaan kuvaajana, saamaan palautetta kuvista ja ylipäätään tuomaan niitä esille. Käykäähän siis kurkkaamassa! Ainakaan en vielä ole tätä jättämässä, mutta mitään aktiivista postaustahtia on turha odottaa.

Ihanaa kesänalkua kuitenkin kaikille! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti