perjantai 13. helmikuuta 2015

Näkymätön tyttö

Olipa kerran tyttö. Tyttö asui pienessä kommuunissa suuressa kaupungissa, aivan kaupungin rajalla, lähestulkoon muualla. Tyttö oli kolme päivää vain maannut peiton alla piilossa, kolme päivää liikkunut oikeastaan vain jääkaapille ja vessaan. Ainoa viesti oli, "tuutko huomenna töihin?"

Tyttö mietti, että mitä jos hän vain katoaisi. Yhtäkkiä häntä ei olisikaan. Kommuuniin jäisi vain kaksi muuta, mutta pian hänen huoneessaan asuisi joku toinen. Töihin pitäisi saada tuuraaja, mutta kukaan ei ole korvaamaton. Koulussa hän ei oikeastaan edes käynyt, joten siitä ei tarvinnut kantaa huolta. Tyttö pohti, mitä tapahtuisi, jos hän katoaisi. Tuskin mitään suurempaa, olihan hän valmiiksi jo melkein näkymätön.

Kun on tytön vuoro esiintyä, hänen kaverinsa katoavat eri suuntiin, eikä hän voi suuttua. Tytön on vain pärjättävä, tuomitsevien ulkopuolisten silmien edessä. Kun tytön kaverit esiintyvät, hän istuu ja katsoo silmät kaivaten. "Osaisinpa minäkin", tyttö ajattelee. Kun tyttö haluaisi kertoa hauskan tarinan naisesta, johon lähestulkoon törmäsi, on silmäpeli nurkkapöydän pojan kanssa tärkeämpää.

Mutta tyttö yrittää. Hän tosissaan yrittää olla sosiaalinen ja näkyvä. Hän kirjoittaa viestin kaverilleen ja painaa lähetä. Vastaus on aina luokkaa, "joo", "ok", "heh". Tytölle selviää, että se, kenen piti haluta tuntea hänet, oikeasti tuntea hänet sydänjuuriaan myöten, päästä varpaisiin, halusikin vain hyötyä tytöstä.

Pian tyttö väsyy yrittämään. Tyttöä ei vain enää kiinnosta, ja tyttö hautautuu peiton alle kolmeksi päiväksi. Tyttö miettii katoamistaan. Tottakai se pieni perhe, suuren välimatkan päässä, kaipaisi häntä. Tottakai. Mutta heidän lisäkseen, ehkä kaksi ihmistä ihmettelisi, minne tyttö on mennyt. Sitten he kohauttaisivat olkapäitään, ja jatkaisivat elämäänsä ihan tavalliseen tapaan. Heräisivät aamulla, menisivät kouluun ja töihin, nauraisivat ystäviensä kanssa kahviloissa.

Tyttö ei enää yritä. Jos ketään ei kiinnosta, miksi häntäkään kiinnostaisi. Hän päättää olla näkymätön tyttö. Herätessään tyttö kuitenkin hymyilee, hipsii varpaisillaan suihkuun ja varoo herättämästä muita. Hän saattaa jopa laulaa suihkussa. Kuinka hienoa on olla näkymätön tyttö. Voit tehdä ihan mitä vain, sillä kukaan ei välitä kuitenkaan. Voit painua kasaan ja pyydellä anteeksi, tai voit laulaa kovemmin kuin kukaan ja nauraa äänekkäämmin kuin yksikään toinen, sillä ei niitä kiinnosta kuitenkaan.

On helvetin hienoa olla näkymätön tyttö.


2 kommenttia:

  1. Mutta sinä et oo näkymätön! Sulla on kavereita ja menemisiä ja ystävänpäiväkortteja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ellu ♥ Tiedän mä sen, joskus vaan tuntuu siltä. Mutta musta tuntuu, että jokaisesta tuntuu joskus siltä. Aina tulee hetkiä, jolloin ihan oikeasti on täysin yksin, mutta jokaisen asia päättääkö silloin vetää rinta rottingilla ja tehdä tasan sitä mitä haluaa muista välittämättä, vai aikooko anteeksipyydellä olemassaoloaan. Itse ainakin useimmiten menen silloin täysin omilla ehdoillani, enkä aio anteeksipyydellä :)

      Poista